Historiallisesti tarkasteltuna lattialämmitys on kytketty vajaan kuukauden verran aikaisemmin kuin viime vuonna, mikä näkyy myös syyskuun kulutuslukemissa - runsaan 1330 kWh:n kulutuksella ollaan 240 kWh vuodentakaista suuremmassa lukemassa. Vettä on kulunut vähän alle 10 m3.

Puut varistelevat maahan viimeisiä keltaisia lehtiään, lehtien haravointi ja kesätarvikkeiden siirto talvisuojaan taitavatkin olla lokakuun toimintateema. Tuo viime merkinnässä mainittu terassinrakennusinto laantui kummasti kylmien ja sateisten kelien myötä - jätetään se suosiolla ensi keväälle, tuleepahan ainakin lisää tuumaus- ja suunnitteluaikaa tekeleelle. Ja hyvin suunniteltu onkin jo puoliksi tehty.

Takkaakin ollaan nyt käytetty ahkerammin lämmöntuotantotarkoituksessa, vielä en tohdi räpsäyttää sähkölämmitystä päälle. Ennakointi IV-koneen kesäpeltien poistamisessa kannatti, siirtyminen viileämpään kauteen oli viimevuotista loivempi.

Elokuu oli paikallisen maatalousyrittäjän kirjanpidon mukaan kohtuullisen sateinen - 22 sadepäivää ja 80,8 mm olivat kuukauden saldot. Kuukauden energiankulutus oli runsaat 1000 kWh, viimevuotiseen verrattuna lukemassa näkyy taas paitsi ilmojen viileneminen, myös n. 150 kWh:n kuukausittaisen peruskuorman lisäys. Vedenkulutus oli 13 m3, mikä on lyhyen mittaushistorian toiseksi korkein lukema.

Polttopuita on taas rumbautettu lisää puuvajan täytteeksi ja uusia pilkottu ulkosuojaan katon alle. Viime aikoina olen alkanut himoita terassin rakentamista talon länsipäätyyn - vieläköhän sellaisen ehtisi nikkaroida ennen talven tuloa? Alustavia rakennesuunnitelmia ja menekkilaskelmia olenkin jo raapustellut useammalle eri paperinkulmalle...

Miekkoset olivat liikkeellä lähinnä toisen työmaan tarkastusasioissa ja olivat ohi ajaessaan päättäneet poiketa myös meille, kun päättelivät pihalla olevien autojen perusteella meikäläisen olevan kotosalla. Aika sopivasti siis sattui tämä flunssakuumeinen sairaslomapäivä.

Lopputarkastus tuli sitten kuin faksi Jäätteenmäelle, pyytämättä ja yllättäen. Koko toimitus kesti suunnilleen kolme minuuttia, talo kierrettiin kertaalleen ympäri minuutissa ja loput kaksi turistiin sitten niitä-näitä. Pöytäkirja tulee postissa. Itse olisin tilannut tarkastuksen vasta pihan siistimisen jälkeen, mutta kelpasi se näköjään näinkin.

Viime viikkojen toimintasaldo on jo pelkästään sateisten ilmojen takia ollut aika heikko - tässä kuussa on ollut tähän mennnessä jo 18 sadepäivää. Viikonlopulla oli kuitenkin ihan kohtuullisen kuivat kelit, joten urakat etenivät hiukan.

Polttopuu-urakkaa vauhdittaakseni ostin lauantaina moottorisahan ikivanhan sähköisen pöllisahan tilalle. Täytyy sanoa, että kyllä vaan olikin ilo pätkiä tähteelle jääneitä purkulautoja ja pattinkeja uudella koneella. Vanhalla lelulla urakkaa olisi saanut tehdä kaksi kertaa pitempään.

Ulkosuojassa olleet polttopuut kärräsin ja pinosin puuvajaan ja ulkosuojasta vapautunut tila pitäisi seuraavaksi täyttää näillä vastikään pätkityillä klapeilla. Sahattavaa ja kärrättävää kyllä riittää vielä pariksi muuksikin päiväksi.

Viime vuonna yöt alkoivat jo näihin aikoihin viilentyä lähelle nollaa astetta, joten päätin hiukan ennakoida tulevaa ja poistin eilen kesäpellit IV-koneen lämmön talteenottokennon päältä. Samalla koneen avaamisella vaihdoin myös ilmanvaihdon suodattimet uusiin.

Todettakoon myös, että edellisessä lokimerkinnässä mainitut maksaruohoistutukset ovat edelleen hengissä, vaikka pelkäsin niiden huuhtoutuneen pois parin rankkasateen myötä.

Tänään tein kuitenkin pienen istutusoperaation tuolle alueelle, ajatuksena saada matalakasvuinen maksaruoho pikkuhiljaa leviämään ojanpenkalle. Maksaruohoa löytyy entuudestaan etenkin tuolla vanhan kiinteistön puolella, josta kävinkin kaivamassa pienet siirrokkaat istuttamista varten.

Laitoin maksaruohoa tällä erää suunnilleen viiteen eri kohtaan. Jos ne kotiutuvat uusille sijoilleen hyvin, niin saatan jopa istutella vähän lisääkin.

Ja janohan noissa lapiohommissa aina tulee. Hain jääkaapista tölkin tummaa tsekkiläistä ja istahdin kuistin rappuselle sitä siemailemaan. Siinä hyvin ansaitusta oluesta nauttiessa panin jälleen kerran merkille, että meillä (ja monen muunkin kotona) asuu yhä edelleen joku Friedland - ainakin näin väitti ulko-oven vieressä oleva ovikellon painikkeen teksti.

Päätin, että Friedland saa lähteä ja rupesin kynsimään ovikellon painikkeen kuoria auki Leatherman-taskutyökalun avulla. Hetken puuhastelun jälkeen nimilappu olikin irti ja uusi nimi kynäilty tilalle. Friedland ei asu meillä enää.

Ilmanpoistoventtiili on sattunut itse asiassa aika ikävään paikkaan katon lappeeseen. WC:n peilikaapin yläkulma, tai paremminkin yläkulman koristelista osuu suoraan venttiilin kohdalle. Kalusteasentajat olivat sipaisseet listan yläpinnasta sentin verran pois, että olivat saanneet listan jämptisti paikalleen.

Nyt kun asennuksesta on kulunut jo jokunen tovi, niin huomasin että yläkerran rakenteet ovat painuneet sen verran että lista otti venttiiliin kiinni ja itse asiassa painoi venttiilä niin lysyyn, ettei rakoa poistoilmakanavaan ollut kuin nimeksi. Venttiili oli siis käytännössä painunut lähes kiinni.

Diagnoosin jälkeen purin lista-asennelman pois kaapin päältä, sahasin mdf-listaa puolitoista senttiä kapeammaksi ja ruuvasin takaisin paikoilleen. Samassa yhteydessä irroitin venttiilin ja tarkistin sen mahdollisten vaurioiden varalta - ehjä oli, onneksi. Nähtäväksi jää, paransiko operaatio vessan ilmanvaihtoa - epäilisin kuitenkin ettei tilanne ainakaan huonontunut toimenpiteestä.

On sitä sentään tullut jotakin pientä ja vähemmän näkyvää touhuiltua. Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä kärvensin selkänahkaani purkamalla suunnilleen puolet tähteeksi jääneistä kuormalavoista. Lavat eivät kelvanneet kellekkään, saavat siis uuden käytön polttopuun muodossa.

Työhuoneen sisustusprojekti on myös nytkähtänyt askeleen eteenpäin. Hankin tänään uuden kalusteen: lasiovellisen kirjahyllyn - tai oikeastaan kaksi. Alunperin haikailin hyllyiksi kirjoituspöydän kanssa hyvin yhteen rimmaavaa moduuliratkaisua, mutta järki/nuukuus voitti ja hain IKEAsta pari viilupintaista hylly- ja lasiovisettiä. Oikeastaan IKEAsta ei saa huonekaluja, vaan huonekalujen rakennussarjoja, joten ehtoo menikin tiiviisti kirjakaappia kokoillessa.

Heinäkuun sähkönkulutuslukema on noin 850 kWh, mikä on 130 kWh enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Näyttäisi siltä, että meillä on tullut peruskuormaan pysyvämpi lisäys, koska mittarit osoittivat isompia lukemia myös kesäkuussa. Arvelen lisäyksen johtuvan vuoden mittaan hankitusta kodinelektroniikasta ja tietotekniikasta, härvelit kun ovat useimmiten päällä 24/7.

Vedenkulutus oli heinäkuussa 11.7 m3, mikä on hiukan tavallista suurempi lukema. Ja kun kaikkeen pitää löytyä selitys, niin se ei ole iso jano, vaan mattojen pesu...

Puuöljypurkki taisi olla ollut hiukan huonosti suljettu viime käytön jäljiltä, sillä öljy oli hyytynyt puolihyytelömäiseksi. Ohensin öljyä aika lailla, mutta ei siitä aivan alkuperäisen veroista tullut. Originaalin tavaran viskositeetti on tärpätin luokkaa, mutta tämä paksumpi versio kelpasi ihan hyvin aitauksen maalaamiseen.

Maalasin/öljysin aitauksen kahteen kertaan, mielestäni lopputulos on ihan mukiinmenevä. Pihan varusteiden kuvasivulla on kuva uudesta teelmyksestä.

Kesäkuun sähkönkulutus yllätti hieman suuruudellaan, 950 kWh on 150 kWh enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajanjaksona. Vedenkulutus on palautunut normaalille 11 m3 tasolleen. Luovuin nurmikon elvyttämisestä kraanavedellä - puolentoistatuhannen neliön nurmikon kastelu olisi vaatinut kasteluun käytetyn kuutiomäärän moninkertaistamista...

Ensin revähti kylki, jonka seurauksena tuli kohtuullinen parin viikon totaalistoppi liikunnallisille töille. Kesäkuussa iskikin sitten kumma kuumetauti, joka pitkällisten selvittelyiden jälkeen diagnosoitiin lopulta myokardiitiksi. Lääkärin neuvosta on nämä kesäkuun viikot sitten otettu kaikin puolin rauhallisesti...

Onneksi sain terveen paperit loppuviikosta ja saatoin pitkästä aikaa ruveta väsäilemään jotakin. Tänään pengoin vanhaa pressujen alla makoillutta lautakasaa, josko sieltä vielä löytyisi yhtään käyttökelpoista tavaraa. Paljon oli jo moneen kertaan käytettyä puutavaraa, mutta löytyi sieltä vielä jokunen iskemätönkin laudankappale.

Jonkin verran olivat laudat päässeet kostumaan ja sinistymään, mutta eipä tuolla ollut juuri väliä, kun tarkoitus oli väsätä pieni aitaus puutarhajätteille. Laudoista kasasin pari aitaelementtiä (80x260 cm ja 80x220 cm). Varastosta löytyi sen verran kyllästettyä puuta, että saatoin kyhätä niistä tolpat, joiden varaan nuo elementit oli hyvä kiinnittää.

Puutarhajätteille ajateltu paikka rajoittuu toiselta sivultaan kahteen suureen norjanangervoon ja toisaalta läpitunkemattomaan siperian hernepensasaitaan, joten näkösuojaa tarvittiin vain kahteen suuntaan. Nyt kun aita on paikallaan, se vaikuttaa ihan mukiinmenevältä ja tarkoitukseensa täysin kelvolliselta. Vielä pitää noille puupinnoille vetää väriä suojaksi, ajattelin sipaista samalla ruskealla Valtilla kuin nuo terassin ja kuistin laudatkin. Uskoisin, että ruskea väri häivyttää aitauksen mukavasti maastoon, huomaamattomaksi omiin oloihinsa...

Näillä parametreilla selittyykin toukokuun viimevuotista korkeammat kulutuslukemat. Sähköä kului runsaat 1200 kWh ja vettä lotraantui melkein 17 m3, kun yritin pitää muutamaa pahimmin korventunutta nurmikonosaa hengissä.