Jonkinlaista sukulaisuussuhdettani eri apinalajeihin todistaa toistuva ja ilmeisen pakkomielteinen tarve korkeilla paikoilla tasapainoiluun. Nytkin olen kahtena viikonloppuna asennellut jouluvaloja puutarhassa jököttävään kuuseen. Erityisen jännittävää hommasta ovat tehneet tuuliset ja sateiset kelit - sekä tietysti se tosiasia, että kuusen latvus on kolmisen metriä korkeammalla, kuin mihin 7,2-metriset tikapuuni yltävät...

Valaisuoperaatio venyi kahdelle viikonlopulle lähinnä siksi, että edellisellä viikonlopulla asentamani 2 x 80:n tuikun sarjat eivät riittäneet alkuunkaan. Oli siis pakko hankkia pari satsia lisää, että ison kuusen valaistus olisi näyttänyt edes joltakin. Nyt kuusessa tuikkii siis 320 kpl pieniä valkoisia LEDejä, ne tulevat neljänä nauhana alas latvasta puun juurelle.

Valosarjojen on tarkoitus jäädä joulun jälkeen puuhun odottelemaan vuoden päästä tapahtuvaa uutta valaistumistaan. Joskus vuonna miekka ja kirves, ennen LED-koristevalojen keksimistä, koristelin suunnilleen samankokoisen kuusen perinteisillä hehkulankalampuilla, taka-ajatuksena samantyyppinen idea monivuotisesta valaisujärjestelystä. No, niistä valoista ei iloa monelle vuodelle riittänyt, sillä vähintäänkin puolet valoista oli aina seuraavan joulun alla pimeänä. Toiveissa onkin, että LEDit kestävämpinä tuovat parannusta tähän ongelmaan, lamppujen irti kynsiminen ja vaihtaminen korkealla hyisessä kuusessa ei muistaakseni ollut kovinkaan mukavaa.