Loppukevät ja alkanut kesä ei ole oikein lähtenyt käyntiin niin reippaan puuhastelun merkeissä, kuin olisin toivonut. Kropan takuuaika menee umpeen kolmekymppisenä ja näin neljäkymppisenä sitä joutuu sitten välillä kärsimään ennenkokemattomia vaivoja.

Ensin revähti kylki, jonka seurauksena tuli kohtuullinen parin viikon totaalistoppi liikunnallisille töille. Kesäkuussa iskikin sitten kumma kuumetauti, joka pitkällisten selvittelyiden jälkeen diagnosoitiin lopulta myokardiitiksi. Lääkärin neuvosta on nämä kesäkuun viikot sitten otettu kaikin puolin rauhallisesti...

Onneksi sain terveen paperit loppuviikosta ja saatoin pitkästä aikaa ruveta väsäilemään jotakin. Tänään pengoin vanhaa pressujen alla makoillutta lautakasaa, josko sieltä vielä löytyisi yhtään käyttökelpoista tavaraa. Paljon oli jo moneen kertaan käytettyä puutavaraa, mutta löytyi sieltä vielä jokunen iskemätönkin laudankappale.

Jonkin verran olivat laudat päässeet kostumaan ja sinistymään, mutta eipä tuolla ollut juuri väliä, kun tarkoitus oli väsätä pieni aitaus puutarhajätteille. Laudoista kasasin pari aitaelementtiä (80x260 cm ja 80x220 cm). Varastosta löytyi sen verran kyllästettyä puuta, että saatoin kyhätä niistä tolpat, joiden varaan nuo elementit oli hyvä kiinnittää.

Puutarhajätteille ajateltu paikka rajoittuu toiselta sivultaan kahteen suureen norjanangervoon ja toisaalta läpitunkemattomaan siperian hernepensasaitaan, joten näkösuojaa tarvittiin vain kahteen suuntaan. Nyt kun aita on paikallaan, se vaikuttaa ihan mukiinmenevältä ja tarkoitukseensa täysin kelvolliselta. Vielä pitää noille puupinnoille vetää väriä suojaksi, ajattelin sipaista samalla ruskealla Valtilla kuin nuo terassin ja kuistin laudatkin. Uskoisin, että ruskea väri häivyttää aitauksen mukavasti maastoon, huomaamattomaksi omiin oloihinsa...