Tänään olen sitten yksinäni purkanut lautamuottia purkulujuuteen kovettuneen 60 tonnin betonikokkareen ympäriltä. Sääli purkaa rakennelma, jota on hartaudella ja vaivoja säästelemättä rakennettu pari viikkoa. Toisaalta vain muotin purkamalla voi nähdä, onko lopputulos vaivan arvoinen.

Reevausten, juoksujen ja muitten tukirakenteitten irrottaminen olikin aika työlästä, syytän siitä paineilmanaulainta - sillä on niin helppo ampua nauloja pattinkiin, että niitä olikin sitten lätkitty oikein sydämen kyllyydestä.

Illansuuhun mennessä onnistuin purkamaan lauta-pattinki-hässäkkää sen verran, että sain lopulta sokkelin näkyviin yhdeltä seinän pätkältä. Laudoituksen takaa löytyi yllättävänkin siisti ja suora betonipinta - ei toki levymuottivalun veroinen, mutta täysin mukiinmenevä laudoituksella tehdyksi.

Purettavaa jäi vielä, mutta onneksi hankalimmat irroitettavat on nyt irroitettu (luulisin...) ja loppu on enää lautapinnan irroittamista sokkelista.

Tänään piti jonkin verran sadella, mutta vedentulo jäi yhteen pieneen kuuroon. Tästä syystä sohotin laatan päälle ja paljaaseen sokkelipintaan kasteluletkulla vettä. Betonin jälkihoito on tarpeen liian nopean kuivumisen ja sen myötä tulevien halkeamien estämiseksi.