Aamu valkeni sateisena, vettä tuli solkenaan. Iltapäivää kohti sade onneksi väheni, mutta vielä vajaa tunti ennen aiottua betonin valua sateli kevyesti. Sade kuitenkin tyrehtyi, ja betonityöt saatiin tehtyä likimain ihannesäässä. Ja alkupäivän sadekin oli turvottanut laudoituksen taas tiiviiksi, joten vesiletkuun ei tarvinnut tarttua kastelua varten.

Laari oli täytetty vajaassa kolmessa tunnissa 25 kuutiometrillä betonia, yhtään kuraa ei jäänyt yli. Arviomme menekiksi piti kutinsa alle yhden kuution tarkkuudella.

Isommista rakennushankkeista tuttu "peruskiven muuraus"-rituaali suoritettiin myös meidän työmaallamme. Meinasi homma unohtua, mutta ex-tempore-tyyliin laitoimme muoviputken sisään päivän paikallislehden, perheenjäsenten valokuvia ja nykyrahoja. Mitään sen juhlallisempaa tarinaa yhteiskunnan nykytilasta tai edes itsestämme ei ehditty väsäämään. Niin ikään mitään seremonioita asian suhteen ei pidetty, molemmista päistään suljettu putki vain valettiin kantavan seinän ja reunapalkin risteyskohtaan.

Valun jälkeen mitattiin sokkelin reunan korkeudet ja todettiin, että tässä vaiheessa ollaan edelleen +/- 5 mm:n toleranssirajoissa, vaikka sokkelihalkaisuksi asennetut finnfoamit pyrkivät kellumaan ja nousemaan kohti märän betonin pintaaa.

Pitkin iltaa piti tuota valua tarkkailla ja iltayhdeksän jälkeen huomasin, että betonin pinta alkaa hiljalleen halkeilla laatan reunoilta plastisen painuman vaikutuksesta. Eikun taas hommiin ja hiertämään reuna-alueitten halkeamia umpeen. Saimme homman valmiiksi suunnilleen yhdentoista jälkeen, eli juuri ennen kuin alkoi olla liian pimeää.