Sadetta riitti lähes koko viikonlopulle, taivaan kuivahtamista saatiin odotella sunnuntain puoleenpäivään asti. Kun pihalla alkoi pärjätä ilman räpylöitä ja snorkkelia, läksin purkamaan tarpeettomaksi jäänyttä ulkomittauskeskuksen telinettä.

Teline oli tehty sähköntoimittajan piirustusten mukaan oikein viimeisen päälle, siinä oli jo vähäsen purettavaakin. Olen nähnyt paljon heppoisempiakin virityksiä, tyyliin 2 lautaa ristissä kaapin molemmin puolin... Otetaankohan meillä ohjeet hiukan liian kirjaimellisesti? Oli miten oli, omiin toimintatapoihini ei ole koskaan kuulunut tietentahtoen tehdyt riman alitukset.

Seuraavaksi oli tiedossa lapiohommia. Pihavalojen, lämmityspisteen ja telekaapelien kiepit olivat hukassa hiekan alla, joten ne piti kaivaa esiin ensimmäiseksi. Jatkoin kaapelikaivantoa vähän lähemmäksi seinää, jotta kaapelit tulisivat pintaan vasta lähempänä sokkelia. Tulojohdon ylimääräisen kaapelin laitoin parille löyhälle kiepille ja hautasin sen ulkomittauskeskuksen edustalle.

Tämän jälkeen täytin kaapelikaivannon ja asensin kaivannon kohdalta puuttuvan routaeristyslevyn paikalleen - ja taas hiekkaa päälle. Ei ole entisaikojen ojankaivajilla ollut helppoa - meikäläisen selkä tietää olleensa lapiohommissa jo runsaan metrin kaivamisen ja täyttämisen jälkeen.

Purkupuutavaran nypin tavan mukaan naulattomaksi ja kuskasin pois, pattingit aluspuiksi ja laudanpätkät klapikatokseen. Keräilin tontilta myös useampia kottikärryllisiä sekalaista roinaa, mikä oli vain odottanut parempaa sijoituspaikkaa. Se parempi paikka löytyi tällä kertaa roskiksesta...