Raskain mielin on eilistä ja tätä päivää eletty. Onneksi aamulla kuultiin myös iloisempi uutinen, sukuun on eilen syntynyt tyttövauva. Se muistuttaa hienosti siitä, että kuoleman jälkeen on elämää, josta pitää osata ottaa kiinni sen jälkeen kun suremiset on surtu. Menetettyjä rakkaita ei saa takaisin, mutta jäljelle jääneistä ja uusista on aina enemmän syytä olla kiitollinen.

Työmaa on tänään herännyt henkiin. En ollut itse näkemässä, mutta on siellä täytynyt olla tavaton huiske. Viiden työmiehen voimin on tänään noussut väliseinät alakertaan. Seinät on jopa levytetty toiselta puoleltaan. Makuuhuoneen ja kylpytilojen väliin muurattava seinä puuttuu vielä, harkot on jo kyllä siirretty muurausvalmiuteen.

Alakerran sisänäkymät siis muuttuivat kertaheitolla, hiukan itsekin yllätyin. Nyt on selkeää konkretiaa huonejärjestyksen selittämisessä työmalla alati laukkaaville sukulaisillekin - ei tarvitse enää huitoa pelkkää ilmaa, kun kuvailen seinien ja huoneitten paikkoja.