Tänään saatiin asfalttia pihaan (kuvia). Olikin aika makeata rullailla pihaan pitkin neitseellistä kestopäällystettä - ei töyssyn töyssyä, ei soran rapinaa renkaissa, vain vaimea moottorin murina kantautui ohjaamoon asti.

Asfaltti on tasaista ja sileää kuin parketti, reunatkin on saatu ihan siisteiksi. Vaimo oli pihan asfaltoinnin ja sen onnistumisen suhteen skeptinen aivan viimeiseen asti, mutta lopputulos tuntui kyllä kelpaavan hyvin. Piha on nyt huomattavasti viimeistellymmän tuntuinen kuin sorapintaisena ollessaan.

Asfaltin reunoille jääneet ylijäämäkikkareet pitää keräillä vielä pois. Pientareet saattaisi olla hyvä sorata siinä toivossa, että päällysteen jyrkkä reuna ei murtuisi, vaikka joku joskus ajaisikin huolimattomasti reunan ylitse.

Huomaan myös, että pihan valaisinpylväät eivät ole enää missään ruodussa. Maan tasoittaminen ja jyrääminen on liikuttanut valaisinperustuksia sen verran, että pylväät ovat mikä mihinkin suuntaan kenollaan. Täytyypä korjata viimeistään ennen roudan tuloa...