Touhuntäyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan, taas saatiin vedettyä tätäkin kivirekeä vähän lähemmäs finaalia.

Syksy on ollut lämmin, pitkä ja kostea; käsittelemätön (ja jossain määrin myös käsitelty) puu pakkaa väkisinkin homehtumaan melkeinpä pelkän 100% ilmankosteuden takia. Meillä kun nuo elementtien alareunat ovat olleet paljaana ilman suojaavia vuorilautoja jo puoli vuotta, oli varsinkin eräille varjonpuoleisille reunoille tullut pintahometta. Kaikki homeessa olleet laudat olivat itse asiassa väärin päin, sellaiset joissa on sydänpuoli ulospäin olivat täysin puhtaita.

Yhtenä viikonlopun tinkinä pesin ja hinkkasin nuo homekasvut pois hypokloriittiliuoksella, ennen kuin timpurit peittävät homeet laudoituksen alle. Vaikkei liuos sinänsä estä homeen uusiutumista, pitäisi sen ainakin poistaa pintahome kohtuullisen hyvin. Jatkossa nuo reunat ovatkin suojassa ja tuuletetut, joten uutta kasvua ei pitäisi tulla.

Listoja taloon taitaa kulua jokunen kilometri. Kiikutin ulkovarastossa olleet listaniput olohuoneen lattialle totuttelemaan sisäilmaan ja -lämpötilaan ennen paikallelaittoa. Olkapää ja hartianseutu on entistäkin kipeämpi ja jäykempi - olisi varmaankin pitänyt kantaa paketti kerrallaan, eikä niin paljon kuin jaksaa kantaa...

Yhden terassilautanipun siirsin toiseen paikkaan, koska nippu käytännössä rojotti puoliksi viimeisen valaisinperustuksen päällä. Tarkoitus oli asentaa viimeinenkin valaisin paikalleen ja nippu haittasi olennaisesti työhön ryhtymistä.

Tämä yksittäinen valaisinperustus piti saada suunnilleen samaan korkoon tienvieren viimeisen valaisimen perustuksen kanssa. Hommassa olisi suuresti auttanut vaaituskone tai -laser, mutta uskon päässeeni ainakin välttävään lopputulokseen omalla karvalakkiratkaisullani. Pitkän vatupassin ja puukepin avulla väsäsin vaakasuoran tähtäyslinjan valaisimelta suunnilleen 10 m:n päässä olevan asennuspaikan suuntaan. Perustuksen vieressä olevaan mittakeppiin merkkasin viivan täsmälleen tähtäyslinjan korkeuteen ja laskin siitä paikan perustuksen korkeudelle.

Betoniperustus oli kymmenisen senttiä liian syvällä, joten sitä piti kangeta sen verran ylemmäksi. Valaisinta varten tehtyä laippa-putki-sovitinta paikalle laittaessani sattui harmillinen takaisku, lautanipun päälle jättämäni valaisin lähti tuulenpuuskan ryydittämänä kierimään kohti nipun reunaa. Reuna tuli tietysti vastaan ja valaisin putosi sen puoli metriä sillä seurauksella, että valkoinen lasikupu helähti kymmeniksi palasiksi.

Sapetti vietävästi. Kupu olikin ensimmäinen asia, minkä olen rakennusprojektin aikana saanut rikki, vieläpä silkkaa huolimattomuuttani. No, laitetaan huomenna uusi lasikupu hankintaan. Ihmeen kauan tässä onkin saanut hääriä ilman vahinkoja, ihan viimeiselle viikolle asti.

Sisäpuolella viiltelin näkyviin ainakin 5 sähkörasiaryhmää, jotka olivat sisustajalta unohtuneet tapetin alle. Ajattelin, että eivät sitten unohdu rasiat sähkäreiltäkään kalustamatta, kun ovat kunnolla näkyvillä.

Ja etten myöhemmin itse unohtaisi, laitoin myös palovaroittimet paikoilleen jo tässä vaiheessa, kun kerran ovat pakollinen varuste käyttöönottokatselmuksessa. Muuten on taas tullut siivoiltua - niin kuin aina ja iankaikkisesti, amen.