Henkisesti raskas viikonvaihde on lopuillaan, nuoren ihmisen saatteleminen haudan lepoon ei ole helppoa. Omaisten toivomuksesta toimin tilaisuuden valokuvaajana; surun ja murheen murtamien lähimmäisten näkeminen objektiivin läpi teki tehtävästä tähänastisista vaikeimman. Kuitenkin tämä oli vähintä, mitä saatoin omalta osaltani tehdä. Toivon kaikille niille, joita läheisen poismeno on vastikään koskettanut, voimia jaksaa huomiseen.

Viime päivät ovat olleet sateiset, etenkin tänään on ilmojen herra kaadellut vettä välillä oikein Porvoon mitalla. Sateen turskahdusten välillä ulkoilin pihamaalla ja keräilin pihamaalla lojuvaa roinaa roska-aitaukseen. Pitää varmaan hommata kurahanskat tms., tavalliset työkäsineet ovat samoin tein läpimärät, kun menee tonkimaan kastunutta rakennusjätettä.

Kurkkasin taas vaihteeksi talon tarkistuskaivoihin, perustusten salaojat näyttäisivät toimivan. Perusvesikaivoon iloisesti loriseva vesi on peräisin pelkästään salaojaputkista, sillä sadevesien viemäröinti ei ole vielä käytössä.

Mainittakoon myös, että sisko poikineen kävi taas kertaalleen arvostelemassa ;) töllin tekelettä...