Hain perjantai-aamuna konevuokraamosta lainaksi nurmijyrän; sellaisen, jossa on verkkorumpu ja laatikko painoja varten. Verkkoversiolla piti tuleman parempaa jälkeä kuin tankkiversiolla, joten uskoin suosiolla vuokraamon setää.

Lauantaina kävin pikapikaa hakemassa puutarhakalkkia ja nurmikonsiemeniä sen verran kuin uskalsin apen vanhan pikkuperäkärryn kantavuuden puitteissa kuskata. Jos olisin oikeasti halunnut tehdä peruskalkituksen koko nurmikon pohjalle, kalkkia olisi tarvittu tonnikaupalla. Vaan on se nurmi ennenkin tuossa mullassa kasvanut, niin miksei sitten jatkossakin... Levittelin kalkit pitkin tannerta - laitoin hieman enemmän paikkoihin, joissa oli kasvanut maata happamoittavia havupuita.

Tuosta jyräämisestä meikäläisellä oli ehkä hieman ruusuinen kuva, sillä homma osoittautuikin lopulta melkoiseksi voimailulajiksi. Kyllähän se jyrä ilman painoja kulkee ketterästi, mutta jos oikeasti haluaa maan tiivistyvän, pitää tarakalle latoa riittävästi massaa.

No minäpä rehtasin tietysti jyrän päälle isoimman kiven, jonka yleensäkään jaksoin sille korkeudelle nostaa. Multa tiivistyi hyvin, mutta muuten touhuun tuli aivan tappamisen meiniki. Pehmeässä maassa kivireki liikkui vain väkevällä punnerruksella valikoitujen voimasanojen saattelemana. Lauantai-iltapäivän aikana jyrätyn ensimmäisen 300 m² jälkeen olin jo aivan raato ja valmis arkkuun pantavaksi. Ja sunnuntaille olisi tiedossa vielä toista tuhatta neliötä...

Seuraavana päivänä vaimo tuli onneksi muutamaksi tunniksi jelppimään, jyrän aisaan kiinnittämäni soiron pätkän avulla jyrää oli helpompi lykkiä kaksissa tuumin. Sateen kostuttama maa oli taas astetta haasteellisempi jyrättävä, joten apu olikin tarpeen.

Juuri ennen pimeän tuloa sain urakan vihdoin valmiiksi, jyrän pesu oli vielä edessä. Enpä silloin vielä arvannut, että vielä vierähtää lähes kolme tuntia jyrää siivotessa... Jyrä oli pikkuhiljaa imenyt verkkonsa läpi kosteata savipitoista multaa siten, että harjoitusten tässä vaiheessa jyrän sisus oli täynnä tiukkaa savea. Tuota läpimitaltaan 40 cm:n saviklönttiä piti sitten ujuttaa ulos halkaisijaltaan 5 cm:n reiästä - oli siinä naurussa pitelemistä.

No, nyt on nurmikonperustamissulkeiset suoritettu ja nurmikonsiemenet suurimmaksi osaksi kylvetty. Pientä nypläämistä, tasoittamista ja hienosäätöä riittää vielä, mutta sitä ei onneksi tarvitse tehdä verenmaku suussa.