Paikallinen nuohoojamestari on tavallisesti oma-aloitteinen ja saapuu pyytämättä paikalle hormeja rassailemaan - ja jos ei olla kotosalla, niin jättää lapun ovelle ja pyytää sopimaan ajan. Miekkosta ei kuitenkaan näkynyt, eikä kuulunut meidän huushollissa (vaikka oli tullut käyneeksi naapurissakin), joten katsoin paremmaksi tilata nuohouksen odottelun sijaan.

Eilen aamupäivällä pihaan kolisteli pakettiautollaan mustanpuhuva, iältään jonnekin kuudenkympin ja kuoleman välimaastoon sijoittuva, savunhajuinen nokikolarin stereotyyppi. Käheästä äänestään huolimatta puhelias nuohooja sanoi alunperin aikoneensa tulla käymään vasta ensi syksynä, kun uudet tulisijat eivät kuulemma vuodessa juuri nokeennu normaalipoltolla. Ja eihän sitä törkyä lopulta paljoa nuohouksessa irronnutkaan.

Hormin yläpään rakenteesta nohooja heitti yhden huomion; teräksisen sisäputken ja betonisen piipunhatun välissä on sen verran rakoa, että sinne kannattaisi laittaa laastia estämään mahdollinen sadeveden tunkeutuminen sisäputken ja ulkovaipan välisiin villoihin. Vaikka piipun päällä onkin teräksinen suojus, niin vettä voi sinne jonkin myräkän seurauksena joutua. Jäätyvä vesi on puolestaan omiaan rapauttamaan kevytsoraharkoista muurattua ulkovaippaa.

Tehdään tuo piipun parantelu pois keväämmällä ja mukavammilla keleillä. Vaikka elellään helmikuuta ja sydäntalvea, niin aika tyngäksi on varsinainen talventulo jäänyt. Talven pakkasennätys -14 astetta tehtiin jonakin viimeviikonlopun yönä, muuten päivälämpötilat ovat olleet nollan tuntumassa tai plussan puolella. Sade on ollut pääosin vettä ja räntää, lumipeitteen paksuus on 0 - 3 cm.