Jo vapunpäivänä kaivelin esiin pari kesää täydellisen ajamattomana olleen ruohonleikkurini, sille olisi vihdoin luvassa käyttöä tänä kesänä. Viikonlopulla hätäisimmät ehtivätkin jo lyhentämään nurmeaan, meikäläisen tuore nurmikko saa vielä hetken toipua talven koettelemuksista.

Nurmiparturini on runko-ohjautuva ajoleikkuri, joten siinä on tavallista työnnettävää versiota enemmän huollettavia osia. Tänään en viitsinyt kuitenkaan ruveta jokaista nippeliä rassaamaan, tähtäimessä oli lähinnä härvelin käymään saaminen ja koneen perushuolto.

Ensimmäinen asia mikä tökkäsi, oli tietenkin akku. Se oli käytön ja latauksen puutteessa päässyt pahasti kuivahtamaan. Aluksi näytti tosiaankin siltä, että akku on aika lopullisessa hantissa, mutta ihmeiden aika ei ole ohi - akku vertyi akkuveden lisäämisellä ja muutaman tunnin lataamisella.

Uuden elämän saanut akku jaksoi kiertää pitkään kylmänä olleen koneen uuteen pauhuun neljännellä yrittämällä. Tämä oli äärimmäisen hienoa, laite on pysynyt kunnossa ja sen enempää ei tarvinnut ruveta arvuuttelemaan mahdollisia vikoja. Koneen lämmittyä vaihdoin öljyt ja putsasin ilmansuodattimen.

Huollon jälkeen oli tietysti pienen koeajon paikka, noita koeajajiakin kun ilmaantui paikalle heti kun ensimmäiset savut pöllähtivät pakoputkesta. Aikoinaan tenavilla oli päivän kohokohta, kun nurmikon lyhennyksen jälkeen otettiin muutama huviajokierros pitkin tonttia. Nyt tuo vanhempi koltiainen alkaakin olla jo sellaisissa mitoissa, että voisi itse ajaa nurmikkoa - minä puolestani voisin sillä aikaa keskittyä vaikka virvokkeisiin.

Vaihteet, polkimet, vivut, hihnat ja muut vipstaakit tuntuivat toimivan OK, mutta lienee kuitenkin paikallaan nuohota kaikki paikat läpi ennen tositoimiin ryhtymistä. Kulahtanut kytkinvaijeri pääsi kerran katkeamaan kriittisellä hetkellä ja leikkuri kuskeineen porhalsi pensasaidan läpi nenälleen rajaojaan. Sanotaan, että vahingosta viisastuu...