Tänä iltana se sitten tapahtui mitä on pitkään pelättykin; täysin hallitsematon putoaminen maalaustelineeltä.

Maalasin erkkerin räystäänalusia, mikä tarkoittaa lähinnä niska jäykkänä yläilmoihin kurkottelua. Välilllä pitää kurkkia alas maalipurkkiin ja sitten taas ylös räystäspaneeleihin - moinen jatkuva pään edestakainen nyökkiminen ainakin minun kohdallani aiheuttaa välillä aika erikoisia tasapainotuntemuksia.

Seisoin telineellä kaksin jaloin ja täysin tukevasti, kun tuo tasapainottomuuden sekunti yllätti ja jokin refleksi korjasi painopistettäni tukipinnan ulkopuolelle. Sen jälkeen Newtonin painovoimalaki pitikin lopusta huolen ja ahterini teki kohta tuttavuutta maankamaran kanssa.

Onneksi telineen korkeus oli vain 1,20 m ja maanpinta melko kuohkeaa humusta. Miestappioita ei tullut, ainoa menetys oli noin litran verran valkoista maalia, joka nyt täplittää putoamispaikan maastoa.