Käytiin eilen rouvan kanssa asuntomessuilla, kiitos herra Puustellille kutsukorteista. Vaikkei nyt enää ollakaan tekemässä valintoja rakentamisen suhteen, niin messuille lähdettiin lähinnä hakemaan vinkkejä sisustuspuolelle.

Messualueella on yli 50 kohdetta ja niiden kaikkien läpikäyminen aukioloajan puitteissa ja ihmistungoksessa on kyllä aika kova tinki. Itse tehtiin se virhe, että lähdettiin käymään kohteita läpi ihan vaan numerojärjestyksessä, jolloin itse asiassa loppupään kiinnostavimmat kohteet piti loikkia valikoiden läpi. Jos mielenkiinnon kohteena on erityisesti omakotiasuminen, kannattaa kohteet käydä läpi käänteisessä numerojärjestyksessä - tällöin yhtiöhuoneistot ja muut kommuuniasunnot jäävät sinne viimeisimmiksi vierailukohteiksi.

Suurin osa messualueen rakennuksista edusti nykytrendin mukaista pulpettikattoista laatikko-lookia, mikä ei varsinaisesti meikäläisen silmää miellytä. Toisaalta yleisen katukuvan suunnittelu oli onnistunut, pidin hämäläisestä raittimaisemasta.

Sisätiloista löytyikin sitten monenlaista ratkaisua ja materiaalivalintaa - jotkin jopa erittäinkin onnistuneita, toiset sitten vähemmän... Vesikattoon asti korkeat olohuoneet, yläilmoissa risteilevät kävelysillakkeet ja "piippuhyllyt", 70-luvulta tutuksi tulleet käytävät ja moneen eri tasoon rakentaminen ovat tämän päivän modernia suunnittelua. Vaikka moiset piirteet ovatkin näyttäviä, niin omasta mielestäni se on melkoisen tuhlailevaa tilankäyttöä; perin kalliita nollaneliöitä ja -kuutioita minun makuuni. Tässä mielessä meidän vastavalmistunut talomme on suunnittelultaan vanhahtava, mutta käytännöllinen.

Suurten lasipintojen käyttö on myöskin tätä päivää, niin sisä- kuin ulkopinnoissakin. Ikkunat on usein venytetty aina lattianrajaan asti, jopa suuri osa ulkoseinästä saattaa olla pelkkää lasia. Tästä valoaukkojen pinta-alallisesti suuresta määrästä huolimatta, huoneistoissa oli myös käsittämättömän pimeitäkin asuinosioita, jonne luonnonvaloa ei juurikaan herunut. Lasiseinien energiataloudellisuus on myös yksi kysymysmerkki, mahtaakohan harakoilla olla Hämeenlinnassa lämpimät oltavat ensi talvena..?

Ulkoviihtymiseen on messutaloissa satsattu paljon. Suuria parvekkeita ja terasseja oli rakennettu käsittämättömän paljon, talossa kuin talossa oli helposti vähintään 100 m2 kestopuupihaa, patiota, pergolaa, ulkosaunaa, viinitupaa, vierasmajaa, grillikatosta, golf-viheriötä yms. Kateeksi käy moinen ökyily...

Suurin osa sisustuksista oli hienosti toteutettu osaavalla kädellä ja kalliilla maulla. Olisikin mielenkiintoista nähdä messutalot messujen jälkeen, kun sisustusliikkeet ovat vieneet tavaransa takaisin kaupan hyllylle ja taloon muuttava perhe hinaa jo 15 vuotta mukana kulkeneet, nuhjaantuneet Ikea-huonekalunsa täyttämään design-luomusten jättämää tilaa...

Paikallisen alkuasukkaan kertoman mukaan messutalojen rakennusprojektit eivät ole olleet helppoja, ainakin seitsemän parisuhdetta on päättynyt eroon ja muutama yksilö on jopa päättänyt itse päivänsä rakentamisen aikana. Budjetit ovat paukkuneet, eräässäkin kohteessa on kuulemma ollut "pieni" 160000 €:n ylitys... voi olla, että lisärahantarvetta on joutunut pikkuisen perustelemaankin pankinjohtajalle.

Messuista jäi päällimmäisenä mieleen sanonta "Rahalla saa ja Bemarilla pääsee...". Ihan joka iikalla ei ole varaa lähteä sisustamaan koko huushollia esim. Artekin Aalto-kalusteilla, Marimekon tekstiileillä ja Bosen äänentoistojärjestelmällä. Aika vähän näytillä oli yleensäkään mitään normaali-ihmisten kukkarolle sopivia kokonaisuuksia. Vai olenkohan minä vain saita-ilkeä-pihi-iivari, joka aina pihtaa väärässä kohtaa..?