Viikonloppu on mennyt tontin pikkusiivoilujen merkeissä. Pieniä laudanpätkiä, puun- ja pellinpalasia on kerätty pois jaloista pyörimästä. Rakennusmiesten jäljiltä irtonaisena pyöriskelevät piirustukset, ohjeet ja muut paperit laitoin mappiin parempaan talteen. Myös keväältä jääneitä pölkkyjä olen taas alkanut vähitellen hutkia klapeiksi.

Kalikoita keräillessäni panin merkille, ettei alkukesästä talon ympäristöön kylvetty naula- ja ruuviviljelmä ole alkanut lainkaan itää, saati sitten tuottaa uusia yksilöitä. Liekö kuiva kesä vaikuttanut asiaan, kun kasvun alkuunlähtö on ollut niin vaikeaa.

Päätin siis kerätä maassa makaavat naulat ja ruuvit talteen, venkurat metalliroskiin ja iskemättömät uusiokäyttöön. Sen verran jäykkäselkäinen olen, etten viitsinyt joka naulan takia ruveta kyykistelemään, joten oli taas työkalun keksimisen paikka.

Innovatiivinen naulannoukkija syntyikin kätevästi vanhan autoradion kaiuttimen magneetista ja metallisesta kuormasiteen kiekaleesta. Olisi siihen ihan narukin kelvannut, mutta noita kuormasiteitä kun pyörii jaloissa muutenkin, niin käytin sitten yhtä niistä.

Magneetilla olikin helppo onkia naulat, samalla kertaa saalista tuli useampiakin kappaleita, eikä yhtään tarvinnut vääristää selkää. Taas on muutama kourallinen vähemmän nauloja pois pihamaalta, pois ihmisten jalkapohjista ja autonrenkaista...

Välikeajat onkin sitten arvailtu tulevan sisustuksen soundia - vähäsen vaikuttaa siltä, että aivan kaikkia sellaisia kuoseja ja sävyjä, joilla haluaisimme sisustaa, ei löydy talotoimittajan tapettikirjoista. Joittenkin huoneitten kohdalla voidaan joutua tekemään luovia ratkaisuja. Saapa nähdä millainen mixi saadaan aikaiseksi.