Luonto alkaa jo näyttää selkeitä merkkejä kesän vaihtumisesta syksyksi. Parissa koivussa alkaa olla jo melkoisesti kellastuneita lehtiä, muistakin puista lehtivihreä alkaa vähitellen paeta ja lehvät muuttavat väriään ruskan sävyihin ennen maahan putoamistaan. Illat ovat aina eilistä lyhyemmät ja toinen toistaankin vilpoisempia.

Maalaustöitä ei ole tällä viikolla juurikaan tehty, sen verran korkea tuo ilman suhteellinen kosteus on ollut. Pidän kuitenkin optimismia yllä ja odotan vielä kuivempaa jaksoa saapuvaksi, jotta maalauksen voisi viedä finaaliin.

Vanha puutarhajyrsin ei suostu vieläkään käynnistymään, vaikka kuinka sitä hellisi, säätäisi ja suostuttelisi. Kohta pitää varmaan uhata kaatopaikalla, jos se vaikka siitä ryhdistäytyisi.

Alkavan syksyn merkeistä huolimatta nurmikon tilalla kasvava rikkakasvusto rehottaa jälleen perin elinvoimaisena ja lisääntymiskykyisen oloisena. Nurmikon perustamisen vähitellen lähestyessä otin uuden asenteen tuon rikkaruohikon hävittämiseen. Päätin käyttää rikkakasvien torjunta-ainetta, joka lehdille ruiskutettuna tuhoaa kasvin juuriaan myöten. Näin olisi tarkoitus päästä eroon paitsi yksi- myös monivuotisista rikkakasveista, joita muuten pitäisi kitkeä mahdottomat määrät juurineen ennen nurmikon kylvämistä.

Ruiskutettavaa aluetta olikin aika paljon ja kasvusto melkoisen tiheää, joten tulin varanneeksi torjunta-ainetta hiukan hintsusti määrään nähden. Aika näyttää, tarvitaanko täydentävää ruiskutusta vai tokenivatko vähemmälläkin annoksella.